Ystävällä on elämässään vaikea hetki. Muistan ajan, kun kävin itse lävitse samoja tunteita. Kirjoitin tämän runon silloin. En tiedä, lohduttaako tämä, mutta haluan silti jakaa tämän kanssasi, pikku-mureenani (muistatko vielä lempinimesi?) :

Soi radiossa laulu
'Ihmisen ikävä toisen luo'
Mietin, kuinka totta se on.

Kaipuu syliin,
tarve hellyyden,
voi joskus tappaa ihmisen.

Paljon maksaisin,
sieluni myisin,
lämmöstä toisen ruumiin
vasten omaani.

Tänäkin yönä
vain lakanat
saavat ihoani koskettaa.