Muutettuani Helsinkiin koin jonkin aikaa todella suuria kipuiluja. Olen kasvanut pienellä paikkakunnalla, en nyt ihan metsän keskellä, mutta lähellä metsiä kuitenkin. Tampereella asuessani olin onnekas, osoittteeni oli Turtolan ja Kaukajärven välissä, puiden keskellä. Mutta Helsingistä ostimme asunnon Kalliosta, keskeltä betonielementtitaloja ja asfaltoituja pihoja. Kestin kauan ymmärtää, että henkinen pahoinvointini johtui luonnon puutteesta. Nykyään olen jo kaupunkilaistunut niin, että en osaisi enää muualla kuin Helsingissä asuakaan, mutta ilman luontoa en silti osaisi edelleenkään olla. Onneksi asun nykyään Oulunkylässä. Tämä alue muistuttaa synnyinseutuani.

Tämän pitkän pohjustuksen tarkoituksena oli kertoa, että kun avaa silmänsä etsiessään luontoa, keskeltä kaupunkiakin voi löytää yllättäviä asioita.



Yllä oleva portti löytyy Brahen kentän vierestä (onkohan Brahen kenttä virallisesti Alppilassa vai Harjussa?).



Nämä portaat näin kerran ohimennessäni jossain lähellä Tokain rantaa. Oli aikamoinen etsiminen, kun palasin kameran kanssa sinne. Ja jos pyytäisitte nyt näyttämään paikaan kartalta, hankalaksi menisi.



Ja nämä portaat ovat tuossa meidän talon päädyssä, sisartalomme ja meidän välissä.