Viime kevään keramiikkatyönä oli tehdä espanjalaisesta veistosavesta eläin. Aloin vääntämään merihevosta, koska ne ovat minusta jotenkin kiehtovia (jopa masustani löytyy moinen otus). Keväällä jätin veistoksen polttoon, mutta sitten aloin pelkäämään, että se menee halkipuhki poltossa. En uskaltanut hakea kevätnäyttelyn jälkeen sitä kotiin, en edes käynyt koko näyttelyä katsomassa. Tänään alkoi taas lukuvuosi keramiikassa ja jännittyneenä menin hakemaan työtäni takahuoneesta. Onnekseni (ja ihmetyksekseni) veistos oli kestänyt polton hyvin ja siitä oli tullut todella kauniin värinen. Olin jo aiempina vuosina ihastellut kyseisestä savesta tehtyjä töitä, sen luonteeseen kun kuuluu tuollainen monivärinen palaminen, ohuemmat kohdat ovat tummempia kuin paksut. (Miehen kommentti: se näyttää ihan piparilta... :D On se silti ihana. Siis Mies sekä veistos.)



(Pahoittelen, että kuva ei ole mikään erityisen onnistunut, mutta halusin äkkiä saada ihanuuteni julki.)